Uutta kuvaa

Tänään kävin ottaa uuden tatskan, se on keskeneräinen tosin, mutta voin mä jo paljastaa, et mitä on tulossa :).

Vaaka

Siinähän kului mukavasti 4,5h :), siis suunnitteluineen.

Ja matkalla bussipysäkille poliisilaitoksen takaporttien luona räyhäs karkurikoira, joka juoksi mun eteen vihasena ja jumaliuta, että mä pelkäsin, pelkäsin että se koira hyökkää päälle, kun se eoli niin vihanen. Sitä tilannetta, kun hetken seuras, niin ei ne mies ja nainen, jotka yritti koiraa kiinni ottaa, ihan täysillä käynyt. Se koirakin pelkäs. No koiran nimi oli ilmeisesti Blondi, kun sillä nimellä se nainen sitä kutsui luokseen. Tää koira ei vaan kutsihin reagoinu, ja oli käyny jonkun tytön päälle, en sitä tyttöä nähnyt, joten vahingoista en tiedä, et kuinka vakavat olivat ja tää mies potki koiraa siihen poliisiaseman porttia vasten, jolloin paikalle tuli kaksi poliisia, joista toinen vielä sumutti koiran kasvoja päin pippurisumutetta? johon koira ei ollut moksiskaan ja sen jälkeen meinas jopa hihnassa olevan jonkun toisen koiran päälle käydä, mut jatkoikin matkaa autotielle, kun hihnassa olevan koiran omistaja nyki koiraansa pois vapaana olevan koiran edestä. Loppujen lopuksi se koira lähti juoksee sisäpihoille päin mies, nainen ja kolme poliisia perässä. Näinköhän koira sai pitää henkensä? Pyöräilijän kanssa vaan mietittiin, että jos siinä tilanteessa ne poliisit ja tää mies ja nainen olisi edes vähän rauhallisemman olleet, olisiko koira tullut luokse? Juoksiko sen takia kuin mielipuoli kuin pelkäs ja siksi käyttäytyi uhkaavasti? Vai oliko vika koiran päässä ja oli muutenkin vihainen? Oliko nainen selvinpäin ja väsynyt vai humalassa? Oliko mies sekaisin vai kiukusta vihainen ja siksi agressiivinen? Näihin en koskaan vastausta saa ja siksi mua säälittää se koira ja kohtalonsa. Miksi se kävi tyttö(lapsen?) päälle? Kokiko se tytön uhkaksi? Oliko jo koiraa aiemmin satutettu ja tyttö osui väärään paikkaan väärään aikaan? Kukaan ei mulle tule kertomaan, mitä milloin miksi. Toivotaan että se tyttö ei koiran takia traumoja saanut ja pelkää tapahtuman takia sitten kaikkia koiria. On tää kyllä surullista :(.

Kotia tullessa laitoinkin saunakamppeet kasaan ja lähdettiin pesulle ja sit katottii leffa ja iltapala ja kahen tunnin tappelu nukkumaan menosta, ärrin murrin. Ei enää huomenna, kiitos!

Tasan vuosi sitten Ninnin tuli aika lähteä ikivihreille pelloille juoksentelee, elää vapaammin ja villimmin. Ikävä on kova ja muistot on ja pysyy, vaan kaipaan Ninniä silti, ikävä <3.

Nyt mä alan pikkuhiljaa käymää nukkuu ja huomenna taas voisin postailla :).

See you everybodyyy <3