tiistai 30. marraskuuta 2021

Rv 6+0

Tänään kasassa rv 6+0, aamupahoinvointi on jääny nyt pois, mut pahat hajut saa aikaan etovan olon/oksennuksen.
Väsymys on 24/7, voisin vaan nukkuu.
Mieliteotkin alkaa muuttua. Nyt alkaa enempi tehä rasvasta mieli. Pizzaa!!! Nii että se ui siinä rasvassa 😍😋.

Kuvassa: ylempi 19.11.2021 rv 4+3, alempi 30.11.2021 rv 6+0.

Tuleva isosisko odottaa, että saisi pikkusiskon 💖.

Ei mul nyt oo muuta kerrottavaa. Palailen taas, kun jotain tapahtuu 👍😊. Moikka ❤️. 

lauantai 27. marraskuuta 2021

Herätän henkiin blogin jälleen

Mä en oikein tiedä miten tämän postauksen alottaa. Uusioperhe.

Meille on tulossa ensimmäinen yhteinen lapsi ❤️. Miehelleni tämä on ensimmäinen, mutta mun neljättä (hänen kummipoikansa), on pitänyt kuin omaansa.

Tein positiivisen testin viime viikon perjantaina, kun viikkoja oli 4+3. Nyt siis rv 5+4. Viime viikko meni 2-4h yöunilla ja pahoinvointi yllätti kesken yöunien. Nyt menny vähän parempaan. Nukun koko yön putkeen ja heikotus alkaa, ku nousen sängystä ylös. Vellova olo alkaa heti, kun oon aamupalan syöny. Ja väsymys alkaa olla 24/7.

Mieliteot on banaani (ihan kaikessa muodossa 😊👍). Muutki hedelmät menee, mut ei niin paljoa.

Ja ensimmäinen neuvola on 14.12. ❤️

Mä kerron myöhemmin lisää 😊. Heippa. 


torstai 27. joulukuuta 2018

Joulun jälkeen on arki

Me kotiuduttiin 21.12., ja en sit saanu mitään kirjotettua, mut nyt ajattelin, et voisin kertoa, et kuinka lähes viikko sujunut vauvan kanssa.

22.-24.12. tuli juteltuu maailman ihanimman ihmisen kaa yhteensä 14tuntii ja 8minsaa 😍❤. Jossei voi olla saman katon alla, nii onneks on mahdollista sit höpöttää puhelimes ❤. Kieltämättä oli kyl ihan erilainen joulu, kun mitä suunnitteli, mut ihan kiva tän kerran tää oli. Ens vuonna, jospa oltais taas koko porukka saman katon alla aattona ❤.

Aatonaattona multa poistettiin tikit ja katottii poitsun paino, oli lähteny laskuun, joten tuli määräys, et max 3h välein syötöt ja poitsu teki työtä käskettyä ja nyt pisin unipätkä on se 3h. Eikä ees tarvi ite heräättää, kun herää itse pyytää sapuskaa.

Joulupäivä meni sohvan nurkassa, niin kuin tapaninpäiväkin ja sain itelleni lähes villasukat valmiiksi, jospa ne ois tänää jo valmiit, ku ne on neon-keltaset ja kiire saada ne jalkaan 😍.

Tänää pojat kävi moikkaa pikkuveikkaa ekaa kertaa ja sai samalla joululahjat. Uno vei peleistä voiton ja eipä pojat malttanu mun kaa pelata, kun pikkuveikka oli kivempi, ku mun peliseura 😂. Saivat siis lisäksi Fortnite monopolyn ja Suomen hauskin huutokauppapelin.

Mä taas kirjottelee, kun meijän päivissä tapahtuu muutaki, syödää, nukutaan ja kakataan. Eli varmaa viimeistään maanantaina, ku poitsun saa viedä vaunuilee 😊.

P.s. tänää ois tullu täyteen rv 39+0. Niin ne viikot vierii ❤.

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Meno kuin lypsylehmällä

Tää jäi kyllä niin elävästi mieleen, et tässä hyvä aihe seuraavaksi.
Synnytyksestä 2vrk ja tissit näyttää korispalloilta ja vastasyntyneen pää näyttää todella pieneltä pinkeiden rintojen rinnalla, joten pyysin lopulta osastolta rintapumpun lainaan, jotta imetyshetket sujuu jatkossakin helposti. 
Tilasin Kiinasta rintapumpun, koska koiranpentu söi edellisestä rintapumpusta virtajohdon poikki. Ja en raaskinut maksaa ~70€ pumpusta, jolla tyhjennän maitoa, jotka päätyy viemäristä alas. 
Tästä tää tyhjennys taas alkoi. Tässä vain yhden rinnan tyhjentämistä, en pumpannut rintaa ihan tyhjäksi, vaan sen pahimman pingotteen, jotta mulla ja vauvalla on molemmilla hyvä olla imetyksen aikana. Ja vaikka äidinmaito on arvokasta, nii kaikki mitä pumppasin (320ml) meni viemäristä alas. Maito siis jälleen kerran lähti nousuun, niin hyvin, että voisin imettää kaikki osaston vauvat tällä maitomäärällä 😂.

Silloin kun Miro syntyi, nii syntymästä muutama tunti myöhemmin multa kätilö kysyi, et saisinko tuollaiseen mittaan puristettua muutaman tipan, no mä lypsäsin mitan kerralla täyteen, haki toisen mitan, no jos tohon saisit toisesta rinnasta puristettua. Ja senki sain täyteen puristettua. Pari ekaa päivää mä lypsäsin Mirolle tollasiin mittoihin maidot ja sen jälkeen pumppasin osastolla kaikki maidot talteen. Ja kotona jatkoin pumppailua, ettei vahingossakaan pääse maidontulo tyrehtyy.

No nyt mä oon sitä mieltä viidennen kerran, että mun kroppa tajuaa ainakin tuottaa maitoa vauvalle. Ja tavote on täysimettää 6kk ja jatkaa vähintää 1v ikään ja sen jälkeen taas pieniä rajapyykkejä, et kui kauan sit haluaa vihryä tissillä. Nyt kun on saanu paljon matkan varrella erilaisia apuja imetykseen ja kuulun imetyksen tuki -ryhmään, niin eiköhän me saada pitkä imetystaival vielä. 

Mut nyt mä lähen nukkumaan, kun en oo viel yhtää nukkunu ja mulla on reilu 2h aikaa nukkua, ennen seuraavaa imetyskertaa.

tiistai 18. joulukuuta 2018

Synnytyskertomus


On torstai-aamu, etsin neuvolakortin ja katon monelta on aika, ai hitto, se on vasta huomenna. Menen neuvolaan silti. Voimat on vähissä, olen kuin eläväkuollut, enemmän muistutin haamua, kuin odottavaa äitiä.
Terkkari ottaa minut sisään, kuuntelee kuinka vointini on romahtanut, olo voimaton, olen jo todella väsynyt ja nälkäinen. Välillä ottaa muita ajanvarauksella sisään ja odotan aulassa. Yritän lukea lehtiä odotellessa. Saan käytyä pissalla ja otettiin paino, useampaan kertaan. Vaakanumerot ei muutu, olen laihtunut. Kaikki ne kilot, jotka olin pari viikkoa aiemmin saanu kerättyä oli tipotiessään. Terkkarilla loppui sairaanhoitajan vo ja keskittyi nyt vain minuun. Kuunneltii sykkeet, hyvät on +135, liikkeet ++, turvotus oli hävinnyt, sokeri -, proteiini 2+, paino -2800g, rr 95/62, p 112. Lähete synnärille käynnistykseen, onhan viikkoja jo rv37+0. Vauva on täysiaikainen, lupa käynnistykseen on jo todella varma. Kaverin isä tuli hakee mut ja heitti lähimmälle juna-asemalle (15km päähän.) Matkalla ihmeteltii, et miks meijän oman kylän juna-asemalta piti juuri tämä juna viedä, kun juuri tällä aikataulun junalla on tarvetta. No hyppäsin junaan ja kohta juna kuuluttikin "seuraavaksi Simpele, next to Simpele." Porukka vetää takkeja päälle, juna kiitää aseman ohi, kuulen nappikuulokkeiden läpi "voi vittu." Voisin kuvitella fiiliksen, kun seuraava pysäkki on Imatra ja sieltä takas on 45km matkaa, eikä siihen aikaa kulje bussia takaspäin. Ei auta kuin odottaa seuraavaa junaa (n. 3h) tai bussia (n. 2h) tai ottaa taksi (n. 80€). Moni varmasti kiittää, et kiitos vr, tätä me kaivattiinkin. Vähemmän julkisia. Pääsen Lappeenrantaan. Kaveri asemalla vastassa, nappaa mun kassit ja vauvan turvakaukalon, matka suuntaa synnärille. Suoraan käyrään. Paperit on keretty lukee ennen ku saavun, joten ensimmäinen kysymys "mitä odotat tältä käynniltä?" "Käynnistystä." Kaveri kattoo vieressä ja kuuntelee, että mitä tapahtuu. Käyrä otettu, vaihdan huonetta, lääkäri tulee moikkaa ja kertoo, että vauva voi hyvin, viikkoja on liian vähän ja on pienikokonen, ei käynnistetä. Saan sokeriliuos tipan ja suolaliuostipan ja niitä sain useamman lopulta en pysyny enää perässä, mut taisin jotain 8-10pss saada ravintotippaa kaiken kaikkiaan. Torstai oli ohi, oksentelu jatkui, vointi heikkeni.
Koitti perjantai, edelleen vaadin käynnistystä, enää en oksentanu, kun vain aamupalan. Ei vieläkään lupaa. Kaveri tuli illalla käymää ja goohlattii keinoja voimistaa omia supistuksia. Paineltii ja hierottii akupunktio pisteitäni, ei muuten oo huuhaata, kyllä voimistu ja käyrälle piirtyi hienoja supistuksia, säännöllisiä. Kello kulkee eteenpäin, alkaa väsyttää, supistukset laantui ja ne niistä, kukkaset haistatin, kun ei mitään muutosta.
Tuli lauantai, lääkäriä en nähny lainkaan. Ei kertaakaan oksentelua, ei kiinteää syömistä lainkaan, vain pelkkää nestettä tipan kanssa, mehuja/mehukeittoja. Kuume lähti nousuun ja vointi huononi entisestään. Edelleen hieron ja painelen akupunktio pisteitä, supistukset voimistuu. Illalla kaveri tulee taas käymää, 'potkii' mut sängystä ylös, lähetään kävelee käytäville ja portaisiin. Lopulta oon nii kipee, et meen pallon kanssa suihkuun. Ei pysty olee mitenkää päin. Sattuu. Itken kivusta. Saan oxynormin nestemäisenä, kun tabletit ei pysyny sisällä ja iv:nä olin jo saanu panadolia ja kankkuun litalginin (en välitä allergiareaktiosta, kuhan joku veisi kivut.) Olo on sekava, lopulta lääke lakkaa vaikuttamasta ja olo on tokkurainen.
Sitten tuli sunnuntai, olin jo todella väsyny ja ei ollu enää lainkaan voimia. Näin lääkärin pikasesti, mut ei sillä ollut aikaa ottaa kuuleviin korviin mun käynnistyspyyntöä. Kaveri tuli taas käymää illemmasta ja vei mut porraskävelylle. Kyyneleitä valui, kipeetä teki. Supisteli. Tilanne pysyi koko ajan samana kohdunsuu 5cm auki, reunat jäljellä. Mä olin jo ihan loppu.
Sitten koitti maanantai. Söin aamupalan (jogurtti, appelsiinimehu ja mehukeitto 👏). Sitten aamukäyrä, todella epäsäännöllisiä supistuksia. Voimat on jo hiipunu. En jaksa enää. Toivoin jo synnytystä tai kuolemaa, molemmat oli oikein hyviä vaihtoehtoja, olin nii väsyny. Sitten huoneeseen tulee lääkäri "tultiin siihen tulokseen, että nyt käynnistetään." Kiitos, vihdoin ja viimein. Sain suun kautta otettavat pillerit. Kätilö kysyi mitä odotan/haluan synnytykseltä. Ehdotin ammetta, se olisi edes kerran kiva kokea. "Jos oksitosiinitippa on, nii sit ei voi kyllä mennä ammeeseen, mutta katsotaan miten tämä etenee." Ja sit kaveri tuli käymää extemporee, pitää mulle hetkeksi seuraa, kun alan olla kipeämpi jo siinä kohtaa ja supistukset alko säännöllistyy ja kipeyty koko ajan enemmän, samaan aikaan vauvan sykkeet kohosi korkeuksiin, eikä nesteytyksestä huolimatta enää laskenut. Siirryttiin saliin hyvin pian. Vauvan päätä rapsuteltiin, aiheutettiin ärsykkeitä, ei reagointia. Kalvot puhki ja päähän pinni, kohdunsuulla ei muutosta ja vauvan sykkeet ei muutu. Kerkeen henkoilla hetken ilokaasua, kun ilmotetaan, et nyt leikkaussaliin. Mua alkaa itkettää, onneks kaveri on mukana, joka on tukena, kun pelko valtaa mut. Kerkeen äidille ja siskoille ilmottaa, et sektioon joudun. Sit olinki jo salissa. Pelottaa. Paniikki meinaa iskeä. Yritän olla rauhallinen. Puudutukset laitetaan selkäytimeen, alkaa itkettää. En itke. Kohta jo kaveri pääsee saliin mun viereen. Yrittää sanoa jotain lohduttavaa, ei pysty. Sitten kuuluu "kaksitoistanollayksi viilto tehty." Odotan, et koska vauva parkasee. Tunnen, et jotain tapahtuu, mut en tiedä mitä, en tunne sitä muuten kuin paineena. Sitten vihdoin kuuluu "onnea, se on poika." Huoneen täytti voimakkaat parkadut, siinä kohtaa mullakin kyyneleet karkas. Itkin äänettömästi. Vauva kuivattiin ja kapaloitiin, sain vauvan viereeni, kaveri piti vauvasta kiinni ja oltii pojan kaa poski poskea vasten. Kaveri lähti pojan ja kätilön kanssa alakertaan, mä jäin kursittavaksi. Taas vauva vietiin, ennen ensi ihokontaktia 😭. Olen kasattuna, mut viedään heräämöön. Pikkuhiljaa alkaa kutina levitä koko kroppaan ja tunto palautuu hitaasti jalkoihin. Kutittaa. Sain histekin, edelleen kutisee, saan iv kutinaa helpottavaa. Kutittaa silti. Odotan et vauvalle tulisi nälkä, saisin vauvan heräämöön, viereeni. Vauva tuodaan heräämöön ensi-imetys 😍. Tästä tää meidän yhteinen taival alkaa ❤. Jalat alkaa toimia, päästää osastolle, mulla kuitenki liikkumakielto päällä. Illemmasta tuli vauvan isäkin kattoo poikaansa. Ja soitettiin videopuhelu vauvan isosisaruksille. Oli kyllä tää raskaus kaikin puolin epämukavin siihen asti, kunnes poitsu oli vierellä, ettei enää ikinä! Never!
Kolme spontaanisti alateitse, kaksi käynnistettyä, joista yksi kiireellinen sektio, niin tähän on hyvä lopettaa omalta osalta.
Kiitän ja kumarran 10vuotta ja yksi päivä siitä se alkoi ja siihen se päättyi. Näin pienen pisteen ultrassa, kohdussani ja sain kokea pahimman pelkoni, sektion, että vauva saadaan hyvävointisena kohdustani. On upeaa olla äiti. Oon saanut kantaa viisi rakasta lastani tähän suureen maailmaan. Nyt on mun vuoro alkaa odottaa mummiutumista seuraavaksi, jos lapset meidän sukuun tulee, niin eihän tässä ole kuin 10vuotta aikaa, kun ensimmäinen lapsenlapsi olisi tulossa 😁.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Keskiviikon kuulumiset keskellä viikkoa

E lähti tosiaan eilen Vantaalle ja sain hoitaa yksin illan ja se oli yhtä paskashowta koko ilta kierjaimellisesti ja yöllä kävin sitte ite purjolla.
Aamulla soitin eskariin, et Eetu on kipeänä ja on ainakin tämän päivän kotona. Nyt alkaa poika virkistyy, joten huomenna eskariin :). Söi siis eilen koko pastilliaskin kerrallaan, joten siitä masupipi ja kuralla olo johtui ja itelle, sit tuli syystä tai miljoonasta vain paha olo. Nyt on itelki normaali olo.
Kävin koululaisen saattamassa kouluun ja oltiin sentää ajoissa, eilen oltii hieman myöhässä, mut kerkes sentää pihalla jonon jatkeeksi.
Ja juttelin tytön kanssa, oli mummon kanssa leipomassa pullia :).

No tehtiin vihdoin asuntokaupat ja nyt virallisesti ollaa koko pesue maalaisia, jos joku muistaa tämän tekstin, nii eihän siinä mennyt kuin kaksi vuotta, että muutettiin isompaa, toki ollaan tässä vuokralla, mutta kotimme on anopin lapsuudenkoti.
Tämä on lähellä keskustaa, kouluun on 1km, esikouluun 1km (ovat kuitenkin ihan eri suunnissa), kauppaan 500m, paloasema 250m, hyvinvointikeskus 1,5km (sieltä löytyy tk, hammaslääkäri, neuvola, lastensuojelu, vuodeosasto, vanhustenkoti) ja uimaranta 1km ja toinen 2km (lähempänä olevalla rannalla on laituri ja hyppytorni, joten on 6v, 5v ja 3v suosiossa, kun taas ite tykkään käydä toisella rannalla, kun ei ole laituria 2v kanssa.) lehmiä löytyy parin kilsan päästä ja hevostalli 7km päästä.

Koulu loppui ja sain sitten taluttaa esikoisen kotia, kun sai itkupotkuraivarit.
Ja lopulta saatiin pihalla juteltua ja kiukku vaan tuli ihan itestään 😂. Läksyjä ei tullut ja kun kysyin mitä tekivät koulussa "emmä muista", taitaa viel sen verran koulu olla uutta, ettei vielä sisäistä ihan kaikkea. Jospa ens viikolla jo rutiininomaista ja osaisi kertoa päivän tapahtumista :).

Kohta pitäisi miehen tulla tytön kanssa kotia ❤. Ikävä jo onkin suuri.
Nyt mä lähden vaipan vaihtoon ja tiskaamaan, joten huomiseen ❤.
P.s. niin mulla kesällä vaihtui luuri, käytössä Honor 5X ja tällä postaaminen on kivempaa kuin läppärillä saati tabilla :).

tiistai 16. elokuuta 2016

Esikoinen koululainen, toinen esikoulussa ja kuopus päivänsankari

Pahoittelen nyt tuhannesti tätä hiljaisuutta. Parannan nyt kyllä tapani!
Herätän tämän blogin henkiin taas jälleen kerran.

Tämä kesä on ollut ilon ja surun vuoristorata.
10.7.-16 meidän koiravanhus ei enää jaksanut, sen kunto romahti viikossa ja koitti päivä pästää rakas sateenkaarisilloille kirmaa vapaana.
30.7.-16 juhlittiin isosiskon polttarit ja ilta olikin hauska, mutta päättyi ikävästi, riitoihin pikkusiskon kanssa.
31.7.-16 meille piti muuttaa koiranpentu, mut ei sitten ollut mahdollista vielä pentua kotiuttaa, joten uusi aika kyllä koittaa toivottavasti pian.
5.8.-16 juhlin isosiskoni häitä ja hauskaa oli, kunnes otettiin pikkusiskon kanssa uudestaa yhteen.
10.8.-16 itselleni tuli mittariin vuosi lisää.
12.8.-16 matkasin lasten kanssa pitkän matkan bussilla Helsinkiin ja sieltä vielä metrolla ja bussilla määränpäähän. Äitini teki oharit ja yövyttiin ensimmäinen yö lasten mummolassa.
13.8.-16 juhlittiin 2veetä ja 7veetä äitini luona sukulaisten ja kaverin sekä hänen pojan kanssa ❤. Ja oltiin yö äitillä.
14.8.-16 tyttö jäi viettää vielä kesälomaa isovanhempien ja tätinsä sekä serkkunsa kanssa ja mä lähdin lasten kanssa Helsinkiin ja sieltä napattiin taas pitkän matkan bussi ja bussilla päästiin kotinurkille, perheen isiä painotin olemaan ajoissa holleilla, kun bussi jätti kutostien varteen ja en uskalla lapsikatraan kanssa tuota tietä ylittää, nii E oli ajoissa Nesteen pihassa odottamassa ja kun bussi lähti pysäkiltä, automme tuli pysäkille. Kamat autoon ja kotia.
16.8.-16 täällä on virallinen 2v synttärisankari, tuo pikkutyyppi syntyi kaksi vuotta sitten, klo 7.50, tyypillä oli kokoa 2210g ja 44cm, nyt tuo tyyppi on jotain 10kg ja pituutta jotain 80cm. Neuvola-aika on 31.8., joten tarkat mitat silloin.

Myös ekaluokkalaisella alkoi tänään koulu ja hänen pikkuveljellään esikoulu.

Mä jatkan taas huomenna, kun on taas lisää kerrottavaa :).